Kanalintujen kannanvaihtelu - ajankohtainen asia


Kanalintukannan vaihteluun on useita syitä, mutta miksi kehitys on ollut viimeisinä vuosikymmeninä alati laskeva. Miten saisimme käyrän kääntymään ylöspäin?

Oheisessa kaaviossa näkyy kanalintukantojen kehitys vuodesta 1964 alkaen. Riistantutkimuslaitoksen (RKTL) osuus perustuu sen aikaiseen reittiarviointiin ja myöhäisempi osuus on Suomen Pystykorvajärjestön linnunhaukkukokeista saatu indeksi vuodesta 1978 alkaen.

Ohessa alla Taivalkosken riistanhoitoyhdistyksen alueen kanalintukannan (pyydetty kanalintusaalis) vertailu vuosilta 1980-98 koko maan kehitykseen (Suomen Pystykorvajärjestön indeksi). Kun Suomessa kanalintukannat ovat laskeneet, ovat ne täällä ilahduttavasti nousseet 80-luvun aallonpohjasta.

Kannanvaihtelutrendi (6-7 vuoden jaksot) on aiemmin ollut hyvinkin selvä ja johdonmukainen, mutta 90-luvulla siihen on tullut häiriöitä. Pääosin kannat ovat laskeneet jatkuvasti tähän päivään saakka. Metsästäjinä voimme vain uskoa, että olemme pitkäaikaisemman ison vaihtelutrendin pohjalla ja jatkossa suunta on ylöspäin. Vai onko jotakin meidän itsemme tehtävissä? Siitä olisi korkeatasoisen riistantutkimuksemme otettava selvää! On ilolla todettava, että Maa- ja Metsätalousministeriön metsästysosasto on ottamassa asiasta selvää perustamalla asiaa tutkivan työryhmän (Tiedote 4.3.1999).

Mikä tekijät vaikuttavat kanalintukantoihin? Seuraavia tekijöitä on yleisesti pidetty pääsyinä:
1. metsien käyttö
2. sääolosuhteet
3. pienpedot
4. metsästys
5. sairaudet

1. Metsien käyttö

Suomen metsät ovat nuorentuneet ja pirstoutuneet voimakkaasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Sotien jälkeen Pohjois-Suomessa oli laajoja hakkuita, jolloin syntyi tuhansien hehtaarien ns. Osaran aukeita kaikkialle. Pahimmillaan tämä vaikutti kanalintukantoja alentamalla 70- ja 80-luvuilla. Nyttemmin 90-luvulla nämä aukeat ovat hyvää vauhtia metsittymässä.
Ohessa alla Taivalkosken riistanhoitoyhdistyksen alueen kanalintukannan (pyydetty kanalintusaalis) vertailu vuosilta 1980-98 koko maan kehitykseen (Suomen Pystykorvajärjestön indeksi). Kun Suomessa kanalintukannat ovat laskeneet, ovat ne täällä ilahduttavasti nousseet 80-luvun aallonpohjasta


Toinenkin koko Suomea koskeva positiivinen asia on, että metsien käytössä on enenevässä määrin tullut vallitsevaksi riistan huomioonottaminen. Se on joskus jopa määräävä kriteeri metsänhakkuusuunnittelussa. Odotettavissa on tältä osin hyviä näkymiä kanalintujen kuten muunkin riistan kannalta. Metson osalta puhutaan yleisesti, että niiden hyvinvointi vaatii vanhoja metsiä. Mielestäni se ei ole kuitenkaan ehdoton edellytys. Täällä Taivalkoskella on jo useita esimerkkejä siitä, että metso elää ja sen soidin toimii hyvin entisillä hakkuualueilla eli nykyisillä taimikoilla (nuorissa metsissä). Metson kannalta tärkeintä lienee se, että metsät eivät muuttuisi rauhattomiksi lisääntyvien metsäautoteiden yms. toiminnan kautta.

2. Sääolosuhteet

Yksi merkittävimmistä rinnakkaisten vuosien välisistä kantojen vaihtelusta voitaneen laskea pesintäaikaisten sääolosuhteiden tiliin. Epäedullisten sääolosuhteiden vaikutus voi olla suuri nimenomaan kannan laskuvaiheessa kuten 80-luvun alkupuoliskolla. Toisaalta kannan noustessa sääolosuhteet vaikuttavat vain toissijaisesti, pystymättä varsinaisesti estämään kannannousua. Mutta onko säätiloilla jokin perussyy 90-luvun kantojen yllättäviin heilahteluihin? Esimerkiksi vuoden 1994 loppukesällä oli erittäin kuiva sääjakso, joka ilmeisesti vaikutti suuresti kanalintukuolleisuuteen nimenomaan teeren osalta. Ainakin Koillismaalta löytyi kuivuuden aikaan loppukesästä mm. kuolleita teeren poikasia normaalista poiketen.

3. Pienpedot

Viimeaikoina on puhuttu paljon petojen vaikutuksesta (predatio) kanalintukantoihin. Myyräkannan romahtaessa pienpetojen saalistus kohdistuisi mm. metsäkanalintuihin. Samoin vahvan kettukannan on tutkimuksessa todettu verottavan kohtuuttomasti lintukantoja. Kanahaukan täysrauhoitus on ainakin alueellisesti vaikuttanut jossain määrin haitallisesti kanalintukantoihin.

Mutta onko tässä koko totuus? Muistamme kuin eilisen päivän kaksi vuotta sitten talvella ainakin täällä pohjoisessa olleet ennätyssuuret kanalintukannat. Lintuja tuntui vielä kevättalvella olevan kaikkialla. Mutta syksyn saavuttua todettiin kanalintukantojen romahtaneen ennätyksellisen alhaisiin lukemiin, vaikka pesintäaikaisissa sääolosuhteissa ei ollut moittimista. Tuntuisi, ettei minkäänlainen petopaine yksinään voi tätä selittää, varsinkaan kun pienpetoja ei laskentojen perusteella ollut normaalia enempää. Eihän ole järkeenkäypää, että pedot söisivät ruokavaransa loppuun kesäaikana, jolloin muutoinkin selviää vähemmällä ja muutakin syötävää riittää.

Toisaalta pedot toimivat ns. terveyspoliiseina ja niiden saalistuspaine kohdistuu nimenomaan heikkoihin yksilöihin. Metsästäjä harvoin tekee valintaa ja useimmiten väärään suuntaan ampumalla mm. parhaita siitosyksilöitä soidinteeriä ja -metsoja.

Taivalkosken riistanhoitoyhdistyksen alueelta pyydetty metsästyssaalis osoittaa pyydettyjen lajien runsautta. Alla olevan kaavion mukaan kettukannan kasvaessa on jäniskanta pudonnut, mutta kanalintukanta vahvistunut kettukannan myötä. Onko sittenkään kettu kanalintujen paha vihollinen täällä pohjoisessa?

4. Metsästys

Metsästyspaine on yksi kannanvaihtelun osatekijöistä. Nykyajan säännöstellyn metsästyksen vaikutus kantoihin ei yleisesti ole kovin merkitsevää, ainoastaan paikallisesti ja kannanvaihtelun aallonpohjavaiheessa sillä voi olla suurempaa merkitystä. Enenevässä määrin pohjoisessakaan metsästys ei ole vapaata, vaan sitä säännöstellään paikallisten riistanhoitoyhdistysten toimesta kanalintukiintiöillä. Metsästäjien ei siis tarvitse tuntea syyllisyyttä kanalintukantojen heikkoon tilaan. Puheet täysrauhoituksista pitäisikin lopettaa. Metsästys perustuu tänään kestävän käytön pohjalle, jolloin "pääomaan" ei kosketa. Lapissa Meltauksen riistantutkimusasemalla on parina viime vuotena tutkittu metson pesintää asentamalla koppeloille radiolähettimiä. Lähettimiä on asennettu yli 40 koppelolle, joista tutkimuksen aikana on löydetty kuolleena tai kadonnut joitakin yksilöitä. On huomattavaa, että vain yhden kadonneen linnun kuolinsyy voisi olla metsästys, jolloin metsästyspaine olisi enintään joitakin prosentteja.

5. Sairaudet

Tämä syy lintukantojen vaihtelussa onkin mielenkiintoinen. Onko niin, että nimenomaan tämä selittäisi kanalintukantojen jyrkät alamäet? Näiden syiden selvittäminen pitäisi nimenomaan olla riistantutkimuksen painopistealue. Palaan vielä kaksi vuotta sitten tapahtuneeseen kanalintukantojen yllättävään romahdukseen, jolloin yhden kesän aikana kanta tippui jopa alle puoleen keväisestä kannasta? Samana kesänä mm. Taivalkoskella eräällä syrjässä sijaitsevalla tilalla kuoli kymmenistä kasvattihanhen poikasista lähes kaikki yhtäkkiä ja yllättäen. Joitakin kuolleista poikasista lähetettiin Oulun Yliopistoon tutkittavaksi. Diagnoosi oli, että poikaset olivat kuolleet sääskien levittämään lintuvirukseen, joka virus voi tarttua myös metsäkanalintujen pieniin poikasiin. Samana syksynä löytyi myös muualla Oulun läänin alueelta heikkokuntoisia tai kuolleita kanalintuja tavanomaista enemmän. Jälkiviisasteluna voisi sanoa, että edellisenä syksynä kanalintujen metsästys olisi pitänyt olla rajoittamatonta.


Kanalintukantojen parantaminen ei ole kiinni metsästyksen kieltämisestä eikä yksin pienpedoista. Sääolosuhteille emme mahda mitään. Vaikka pienpetokannat on pidettävä kurissa, ne kuuluvat tänne villiminkkiä ja kissaa lukuun ottamatta osana suomalaista luontoa. Liiallinen metsästyspainekaan ei tule olemaan ongelma, koska metsästäjän - eränkävijän - tarve on hakea luonnosta eräelämyksiä ja saalistaa vain kestävän käytön periaatetta noudattaen. Jatkossa on metsästyspolitiikassa pyrittävä ruotsalaiseen malliin, jossa kanalintujen pyyntikausi kestää elokuun lopusta vuoden loppuun.

Riistantutkimuksen alueella ajankohtaiseksi asiaksi pitäisi nostaa kanalintujen tautien selvittäminen ja sitä kautta pyrkiä parempiin ja tasaisempiin kanalintukantoihin. Kannanvaihtelu tulee kuitenkin säilymään, se on luonnonlaki.



Taivalkoskella 10.3.1999

Kalevi Hirvonen
Puheenjohtaja
Taivalkosken riistanhoitoyhdistys